Torniossa tsaarinvallan aikaan aloitettua panimotoimintaa ovat yrittäneet nitistää kieltolait, maailmansodat ja sittemmin isotkin mulperit. Oli ihan siinä rajalla, että onnistuivat.

Sellaista on elämä pienessä pohjoisessa rajakaupungissa meren perukoilla — joskus tulee vuosi räntää. Mutta jano kasvaa, kun vääryyksiä tapahtuu.

Olemme täällä todistamassa, että alkuperä ja aitous ovat ohittamattomia arvoja. Rakas panimomme on kuin voikukka; Panimoa ei Torniosta niin vain kitketä, sillä sen juuret ovat syvällä pohjoisessa maaperässä.

Lappilainen sitkeys pitää jatkossakin ja Suomi nauttii hyvää olutta.

Janosta tekoihin!